Demokratian sankarit

Olen hyvin harmistunut, melkein vihainen viimepäivien vaalityökokemuksista. Kaupunki on ohjeistanut  omistamansa julkisen tilan käytön vaalityöhön mielestäni epätoivottavin ohjein. Niistä ei ole keskusteltu kaupungin päätöksenteossa. Esimiesvirkamiehet ovat ohjeistaneet alaisiaan vartijoita häätämään vaalityön tekijöitä kauaksi ihmisten parista, katujen laitamille. Tässä ei ole kyllä ymmärretty vapaiden vaalien ja siihen tarvittavan työn todellista merkitystä demokratian kannalta. Näitä häätämiskokemuksia minulla on useita ja monista olen kuullut. Matkustajien tai kaupunkilaisten häiritseminen vaalityön takia eivät riitä perusteluiksi näin tärkeässä asiassa. Vaalityötä tehdään meillä rauhallisesti ja kanssaihmisiä kunnioittaen. Tämä asia on pohdittava huolella uudelleen. Vaalityötä on voitava tehdä monipuolisesti, ihmisiä tavaten, ei pelkästään somessa tai mainoksissa.

Vapaat vaalit, kansalaisoikeudet, sanan – ja kokoontumisen vapaus ovat kaikki demokratian ydinvapauksia, joiden saamiseksi on meilläkin taisteltu ja voitettu. Muualla näistä oikeuksista vielä taistellaan. Tälle demokratian ylläpitämiselle ja vahvistamiselle on luotava hyvät mahdollisuudet kaikkialla. Pitää ihmetellä, miksi tämä historia niin helposti unohtuu, vaikka juuri sen muistamista juuri nyt kaivattaisiin. Eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa, edustuksellista demokratiaa ja sen ydinvapauksia pyritään horjuttamaan.

Olen itse ollut mukana useissa eri vaaleissa sekä ehdokkaana että vaalityön tukijana aina vuodesta 1984 lähtien eli runsaat kolmekymmentä vuotta. Kokemuksesta tiedän, että ehdokkaana oleminen on ankaraa työtä. Itsensä tai oman ehdokkaansa kauppaaminen ei ole mikään helppo tehtävä. On otettava vastaan erilaisia kommentteja. Ilkeät sanat satuttavat, mutta hyvät antavat voimaa.

Tukijoukkojen merkitys tässä työssä on äärimmäisen suuri. Se on pyyteetöntä työtä yhteisen hyvän puolesta. Arvostan nytkin suuresti sitä suurta ehdokasjoukkoa ja heidän vielä runsaampia tukijoukkojaan, jotka itsensä likoon laittaen, uupumatta, omasta ajastaan ja mukavuudestaan tinkien uurastavat kaduilla, toreilla, kaikkialla, missä ihmiset liikkuvat. Mielestäni he ovat demokratian todellisia sankareita, puolueista riippumatta.

Siksi minusta on kummallista, että vaalityön tekemistä pyritään vaikeuttamaan, jopa rajoittamaan. Olen jo reagoinut kaupungin antamiin ohjeisiin ja toivon, että ne johtavat jatkossa toimintapolitiikan muutoksiin ja selkeisiin ohjeisiin. Kun ajattelen kaupungin toimivuutta, se on pitkälti demokraattisen päätöksenteon tulosta. Miksi sitten kaupungin virkamiehet eivät näe vahvan demokratian edistämisen tärkeyttä vaalityössä? Messukeskuksen edustan tapahtumassa muistelin, miten kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana ajattelin paitsi kaupungin ja kaupunkilaisten myös heidän toimintansa edellytyksiä ja päätösten jälkeen vastaanotin ihmisten kritiikin. Eikö silloin ole väliä, millaisia päättäjiä demokratia tuottaa? Kaupunki elää demokratiasta, yhteisistä päätöksistä ja erilaisten toiveiden yhteensovittamisesta. Näiden vaalien kaupunkiohjeistukset ovat uusia ainakin minulle.

Mutta myös kauppaliikkeet rajoittavat omien ulkotilojensa käyttöä. Niistä joudutaan aina vääntämään kättä, hankkimaan lupia ja osittain myös maksamaan. Myös yritystoiminta elää demokratiasta ja sen päätöksenteosta. Joskus kuulee heiltä, että demokratia vain ehkäisee heidän liiketoimiaan. Silloin olisi hyvä miettiä millainen olisi vahvojen valtakunta vailla demokraattista harkintaa ja päätöksentekoa.

Jatkossa toivoisin, että Helsingissä, kansalaisten kaupungissa, päädyttäisiin siihen, että vaalien tullessa kaupunki valjastaisi koneistonsa palvelemaan demokratian toteutumista, kehottaisi ihmisiä osallistumaan tärkeisiin vaalikeskusteluihin ja ehdokkaiden kohtaamisiin. Kaupunki loisi hyvät edellytykset tehdä vaalityötä ja kohdata ihmisiä kaikkialla. Tunnelman pitäisi olla iloinen – demokratia on yhteinen asia, pidetään siitä hyvää huolta.

Kauppiaille sanoisin, että he voisivat julistaa demokratia viikkojen alkamisen ja miettiä jotakin vetovoimaa siitä, kun vaalivankkurit ja kaupungin päättäjät tulevat juuri heidän kauppansa edustalle. Kauppiaat ja ehdokkaat voisivat pohtia myös yhteisiä paneeleja, missä pohditaan juuri kaupan, asiakkaiden ja poliittisten päättäjien keskinäistä yhteistyötä ja mitä hyvää voitaisiin yhdessä saada aikaan. Nämä kohtaamiset voisivat olla iloisia ulkoilmatapahtumia. Nyt kaupan edustan ulkotilan käytössä tuppaa olemaan kyttäyksen tunne.

Näissä toiveissa seuraaviin vaaleihin. Toukokuun lopussa ovat EU parlamenttivaalit ja sitten parin vuoden päästä kuntavaalit.