Husin toimitusjohtajan valinnasta

Kerron heti alkuun, että kaikki kissanpoikaset, joiden silmät eivät ole vielä avautuneet ja joiden mielestä politiikka on hyi, hyi, älkööt vaivautuko lukemaan! Kerron harmistukseni ja pettymykseni syyt suoraan. Olen huomannut, että nykymaailmassa, missä trumppilaiset diilin tekijät ja ”siltä se näyttää uskovat” voivat saada kaikenlaista aikaan.

Kuulun Husin valtuustossa sdpn ryhmään ja olen valtuuston 1. varapuheenjohtajana mukana hallituksessa ja myös toimitusjohtajavalinnoissa.

Omalle ryhmälleni oli alusta lähtien selvää, että Husin toimitusjohtajan valinta on mitä suurimmassa määrin terveyspoliittinen, kokeneen asiantuntijan ja uskottavan Husin toimintaan sitoutuvan johtajan valinta. Tätä merkitystä korosti erityisesti parhaillaan vielä eduskunnassa oleva sote uudistuksen valinnan vapauslakiehdotus, missä julkisen sektorin ja kansainvälisten terveysjättien Terveystalo, Mehiläinen ym.tavoitteet menivät pahasti ristiin julkisessa keskustelussa.

Hus on omilla, hallituksen ja valmistelijoiden yksimielisillä, voimakkailla ja perustelluilla kannanotoillaan kyennyt vaikuttamaan lakiehdotuksen nykyvaiheeseen niin, ettei Husin tärkeätä yhteiskunnallista hoito-, opetus- ja tutkimustehtävää ole pilkottu yksityissektorin haluamalla tavalla. Näitä hallituksen ja Husin johdon kannanottoja ovat lukuisat lääkäriasiantuntijat vahvistaneet omilla lausunnoillaan.

Vaikka lakiehdotusta näiden kannanottojen takia muutettiinkin niin, että pahimmat uhkat Husin ja muiden ylipistosairaanhoitopiirien pilkkomisesta poistuivat, yksityissektorin voimakas halu Husin toimintojen pilkkomiseen ja siirtämiseen markkinoille on kaiken todennäköisyyden mukaan edelleen olemassa. Siinä ei kannata olla liian sinisilmäinen. Tämä asia oli ainakin sdpn päättäjien mielessä ja valinnan perusteena. Halusimme johtajaksi sellaisen henkilön, jonka uskottavuutta ei epäillä ja joka kykenee säilyttämään Husin vahvan mielipide- ja vaikuttaja aseman terveyspoliittisissa kysymyksissä.

Husin hallitukseen tuotiin kesäkuussa valintatoimikunnan enemmistön ehdokas dos Jari Petäjä, lasten ja nuorten toimialan johtaja Husista. Hallituksessa asiaa käsiteltäessä vihreiden edustaja Reetta Vanhanen esitti valittavaksi Juha Tuomista. Asiasta äänestettiin ja hallituksen selkeä enemmistö 11 – 6 oli Jari Petäjän kannalla. Tämän enemmistön perustelut olivat pitkälti samoja kuin oman ryhmämmekin. Mukana enemmistössä oli mm. 1/3 vihreistä ja 2/5 kokoomuslaisesta ja molemmat yliopiston edustajat. Hus hallituksen 27.6. pöytäkirja on julkinen ja katsottavissa netissä.

Muistan, miten jotkut vihreät ja kokoomuslaiset puhisivat ja kertoivat ääneen, ”ettei asia suinkaan ole vielä loppuun käsitelty. Valtuusto päättää”.

Juha Tuomisen puolesta on käyty omien kokemusteni mukaan ennen näkemättömän kova lobbaus useilta eri tahoilta, huhupuheiden mukaan aina ”kauppakamarin poikia” ja korkeissa asemissa olevia poliitikkoja myöten. Sitä ei voi ihmetellä, koska Husin toimitusjohtaja on merkittävä vaikuttaja ja valinnan vapauslaki odottaa vielä uutta tulemista. Toimitusjohtaja ei voi kuitenkaan yksistään päättää Husin linjasta. Se on hallituksen ja valtuuston linja. Mutta onko Tuomisen valinnut enemmistö valmis mihin tahansa?

Valtuuston, 14.8, lähetessä, huhut kokoomuksen ja vihreiden yhteistyön tiivistymisestä Juha Tuomisen taakse voimistuivat. Hallituksessa enemmistönä olleet Jari Petäjän valinnan tehneet jäsenet rupesivat huolestumaan ja ottamaan myös asiasta selvää. Huhut pitivät paikkansa. Vihreiden ja kokoomuksen johtohenkilöt kertoivat heillä olevan enemmistön takanaan ja rivit ovat suorina.

Valtuustossa Juha Tuomista esitti kokoomuslainen valtuutettu, vihreät eivät käsiään lianneet tähän prosessiin, ei yhtään puheenvuoroa heiltä. Hallituksen ehdokas oli Jari Petäjä. Kumpikin ehdokas sai käyttää lyhyen esittäytymispuheenvuoron valtuutetuille.

Mielestäni nämä kaksi puhetta olivat kuin eri maailmoista. Siinä missä Jari Petäjä kertoi millaista tieto-taidollista ja kansainvälistä osaamista hänellä on ja millaiseen organisaation ja sen kehittämiseen hän pyrkii toimitusjohtajaksi, Juha Tuominen kertoi, miten hän on ollut terveydenhuollossa kaikissa tehtävissä aina sairaala-apulaisesta, apuhoitajasta, lääkäriin jne. omasta perhekriisistään ja miksi hän halusi mennä Terveystaloon ja miten ne ovat koulineet hänet johtajaksi. Itse kuuntelin tätä puhetta hämmästyneenä ja vähän hölmistyneenäkin henkilöltä, joka pyrkii maan suurimman terveydenhuollon organisaation johtajaksi, mutta ehkä se upposi johonkin.

HS 11.8 antoi, todennäköisesti tilaustyönä, Juha Tuomiselle ilmaista mainosta, missä oli sekä korjattavia asioita että mielestäni lisäperustelujen tarpeita. Olenkin antanut siitä ao. toimittajalle suoraa palautetta. Otan tästä palautteesta yhden osan:

”Olen seurannut Juha Tuomisen Terveystalo ajan julkisen sektorin kritiikkiä, missä keskeisenä kritiikin kohteena on ollut pääsääntöisesti Hus. Näitä kannanottoja on runsaasti median arkistoissa. Myös hänen nykyinen ajattelunsa, miten ns tavanomaista erikoissairaanhoitoa pitäisi pilkkoa ja antaa yksityissektorin hoidettavaksi – tulee esiin myös tässä jutussa – on huolestuttavaa, koska se on vastoin Husin hallituksen ja valtuuston linjausta ”Husia ei pidä pilkkoa”. Tämä ns tavanomaisen erikoissairaanhoidon pilkkominen viipaleiksi ja yksittäisiksi toimiksi pirstaloisi Husin toiminnan ja toisi siihen juuri niitä haittatekijöitä, joihin Husin omat lääkäriasiantuntijat ovat monissa mielipide- ja asiantuntijapuheenvuoroissa viitanneet.

On aina muistettava, että Hus on myös maan johtava yliopistollisen opetuksen ja tutkimuksen sairaala. Sairaala tarvitsee silloin monipuolisen toiminnan, jotta alan opetus ja tutkimus tulisi hyvin opetettua lääkäri- ja hoitohenkilökunnalle. Erikoissairaanhoidon pilkkominen ja sen siirtäminen, esim. Terveystaloihin tai Mehiläiseen, tarkoittaisi tämän tärkeän tehtävän vaarantumista.

Kun Hus on myös erityisen vaativan erikoissairaanhoidon sairaala ja joissakin asioissa ainoa sairaala maassamme, sen varustelutaso pitää virittää sille tasolle, että jos/kun ovesta tulee ”mitä tahansa”, kuten useasti on käynyt, se kyetään hoitamaan. Tällaisessa tilanteessa erikoissairaanhoidon pilkkominen ja siirtäminen pois sairaalan kokonaistoiminnasta tarkoittaisi toiminnallista tehottomuutta ja sitä on vältettävä. Hus ei voi noukkia ”rusinoita pullasta” ja siksi koko toiminnan tarkastelu ja resurssien suunnittelu on niin tärkeätä ja sitä tehdään kaiken aikaa. Tämän näkökulman Juha Tuominen joko sivuuttaa tietoisesti tai hän ei pidä sitä niin tärkeänä, kuin yksityissektorin toiminnan turvaamista”.

Valtuuston äänestystulos oli selkeä, mutta ei yksiselitteinen. Mediassa ei ilmeisesti tiedetä, miten Husin hallinto toimii ja miten sen poliittiset voimasuhteet jakautuvat. Husin hallituksessa päätetään henkilö/ääni periaatteella, mutta valtuustossa edustajilla on erilaisia ääniosuuksia.

Husissa on 55 valtuutettua ja kaksi yliopiston edustajaa, joilla on kuntien suuruuden mukaisia ääniosuuksia valtuuston päätöksenteossa. (Yliopistolla on 99 ääniosuutta). Näin yritetään jakaa oikeudenmukaista valtaa kuntien kesken. Ääniosuuksia on yhteensä 1089, joista suurimman potin vie Helsnki yhteensä 362 ääniosuutta. Helsingillä on viisi valtuutettua, kaksi kokoomuslaista, kaksi vihreää ja yksi sdp ja jokaisella on 72,4 ääniosuutta. Seuraavaksi eniten ääniosuuksia on Espoolla ja sitten Vantaalla, jolloin periaatteessa pääkaupunkiseudun kolme isoa kuntaa yhdessä voisivat päättää valtuustossa kaikista asioista enemmistöllä. Mutta kuntien valtuutetut tulevat puolueidensa edustajina Hus valtuustoon kuntavaalien tuloksen perusteella, jolloin näkemykset eivät aina kohtaa. Se antaa puolueille vallan mahdollisuuksia, mitä nyt kaksi puoluetta vihreät ja kokoomus käyttivät hyväkseen. Niillä on yhteensä 574,6 ääniosuutta eli enemmistö ja melkein Juha Tuomisen saama ääniosuus

Valtuutettujen saamien taustatietojen mukaan kokoomus ja vihreät olivat tehneet tiivistä yhteistyötä ja ryhmäpäätöksistä puhuttiin. Heidän ehdokkaansa oli Juha Tuominen. Jos katsotaan Jari Petäjän saamaa ääniosuutta 484, niin vaaka olisi kallistunut Petäjän hyväksi, jos yksi Helsingin kokoomuslaisista tai vihreistä olisi äänestänyt häntä tai yksi vihreä ja yksi kokoomuslainen Vantaalta. Niin pienestä se oli kiinni. Mutta ryhmäkuri piti.

Valtuuston valinta käynnisti myös some-keskustelun. Vihreiden Hgin valtuustoryhmän puheenjohtaja, diilintekijä Otso Kivekäs totesi some postauksessaan, miten demarit olisivat tehneet diilin hallituksessa ja nyt olisi sitten heidän vuoronsa. Tämä ei pidä alkuunsakaan paikkaansa, vaan Husin toimitusjohtajan valinta prosessi lähti ja on koko ajan aina valtuustoon saakka ollut terveyspoliittista ja Husin etua ajavaa prosessia. Se näkyy myös hallituksen ja valintatoimikunnan enemmistöjen kannoissa. Alussa myös kerroin oman ryhmäni ajattelun lähtökohdat. Mutta nämä diilintekijät ovat luku sinänsä!

Päätökset on tehty. Vuoden vaihteen jälkeen Juha Tuominen ottaa johtajuuden. Mielestäni hänellä on nyt iso työ karistaa harteiltaan terveystalojen, mehiläisten ja muiden kansainvälisten terveysjättien ideologiat ja painostukset, luopua HS 11.8 mainitsemistaan Terveystalon ym. vastaavien omistajuuksista ja pohtia etteivät Terveystalon bonusjärjestelmät tai talon osakkeiden myynnistä saadut kolme miljoonaa euroa voi velvoittaa häntä mihinkään vastavuoroisuuteen. Husin toimitusjohtajan pitää olla riippumaton asiantuntija johtaja, jonka olkapään takaa eivät kurkkaa mitkään Husin etua vahingoittavat tahot. Hallituksella ja myös valtuustolla tulee olemaan tässä asiassa selvästi aiempaa tarkempi valvomisen paikka.

Husin poliittisten ryhmien enemmistöä voitaisiin käyttää myös toisin, uusmaalaisten ihmisten hyväksi, kuten esitin vihreille viime joulukuun talousarviokokouksessa. Esitin, että se tutkimukseen ja kehittämiseen tarvittava 10 miljoonaa yli talousarvioraamin, olisi otettu kunnille palautettavista ylimääräisistä tuloista, ettei olisi tarvittu korottaa potilasmaksuja. Tämä ei kelvannut vihreille, kokoomus ei lähtökohtaisestikaan ollut sitä hyväksymässä. Kyllä kunnatkin osaavat ahdistaa Husia ja ajaa henkilökunnan työtaakan äärimmilleen. Tässä olisi yhteistyön paikka.