Maija Anttila

Etusivu

Usko, toivo, rakkaus

01.06.2010

Usko, toivo, rakkaus

Kallio lehti 2.6.2010

Tänä keväänä lähes kaikki keskeiset puolueet pitävät puoluekokouksensa. Monissa kokouksissa suurimman huomioarvon saavat henkilövalinnat. Kiinnostavimmat ja seuratuimmat valinnat koskevat keskustan puheenjohtajan ja sosialidemokraattien puoluesihteerin valintoja. Sosialidemokraatit tekivät rohkean valinnan ja valitsivat puoluesihteeriksi Mikael Jungerin. Keskustan valintaa odotetaan ja näyttää siltä, että keskusta haluaa nyt naisen johtajaksi.

Puoluekokoukset ovat mielenkiintoisia yhteiskunnallisen tilan peilaajia. Kokouksissa ihmiset käyvät puhujapöntöstä kertomassa tuntojaan paitsi puoluejohdolleen myös toisilleen. Sosialidemokraattien kokouksessa keskeisin huoli oli huoli kansankunnan kahtiajakautumista ja köyhyyden syventymisestä. Monet kertoivat, miten tämän hetken maailmassa ja nykyisten johtajien toimesta on hävitetty ihmisten toivo paremmasta maailmasta ja usko toisenlaisen, nykyistä paremman vaihtoehdon toteuttamisen mahdollisuudesta. Uskon ja toivon menettäminen ihmisen elämässä merkitsee syvää sukellusta epätoivoon. Sitä ei voi sallia. Uskolla ja toivolla on tässä maailmassa saatu aikaan suuria muutoksia. Usko asiaan ja toivo paremmasta antaa siivet ja voiman tekoihin.

Demareiden puoluekokouksessa vaadittiin, että meidän on kesytettävä tämän hetken globaali kapitalismi. Pohjoismaissa olemme sen kyenneet tekemään hyvinvointivaltion rakentamisessa. Tosin tämän hetkiset politiikan teot uhkaavat myös tätä mallia. Kapitalismin kesyttämistä tarvitaan siis edelleen ihmisten tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.

Mutta mihin tarvitaan rakkautta politiikassa? Yhteiskunnan muutos on raskasta ja vaativaa työtä. Sitä ei jaksa tehdä ellei ole sitoutunut lähimmäisen rakkauteen ja kanna vastuuta tulevaisuudesta. Rakkauden voima kaikessa toiminnassa on jäänyt liian vähälle huomiolle. Rakkaus ei ole vain perheiden ja parien asia tai haikeiden runojen ja laulujen siivittäjä. Rakkaus on tunteista voimakkain. Sen myönteinen tunnelataus auttaa jaksamaan arkipäivän teoissa.

Usko, toivo ja rakkaus inhimillisinä voiman antajina pitää minusta ehdottomasti valjastaa yhteisten asioiden eli politiikan hoitamiseen.

Syksyllä Helsingissä joudutaan pohtimaan kaupungin tulevaisuutta näkyvissä olevien talousuhkien valossa. Silloin on tärkeätä pohtia oikeudenmukaisuutta ja miettiä miten päätökset vaikuttavat ihmisiin. Viedäänkö päätöksillä ihmisiltä usko ja toivo omiin mahdollisuuksiinsa saada oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa? Näin ei saisi tapahtua. Etenkin nuorten kohdalla uskon ja toivon menetys on kohtalokasta. Siitä voi alkaa sellainen toivottomuuden kierre, minkä lopputulos voi olla aika lohduton. Tätä pohdin, kun kuuntelin ratikassa kahden nuoren miehen keskustelua.

Nuoret miehet tuntuivat olevan koulukavereita muutamien vuosien takaa. He istuivat vastapäätä toisiaan. Toinen sanoi toiselle, että hän keskeytti koulunsa muutamia vuosia sitten ja elää nyt ”pultsareiden” kanssa. ”Asuntolapaikka ja avain oveen minulla on, mutta muuta ei”. Tuntui suurelta nuoren elämän tuhlaukselta. Minusta tuntuu, että tällaisiin tapahtumiin törmään entistä useammin kotikaupungissani. Mietin pitkään tämän ratikkamatkan jälkeen, miten osaisin luoda uskoa ja toivoa tällaisiin nuoriin, riittäisikö minulta rakkautta siihen? Tämä asia painaa mieltäni edelleen.

Maija Anttila

kaupunginvaltuutettu, sd

www.maijaanttila.net

Kommentit

Uusi

Etsi