Maija Anttila

Vastuunkantajat

Siltasaari lehti 30.5.2010

Sunnuntain Helsingin Sanomissa on ollut juttusarja, missä julkisuudesta tunnetut ihmiset ovat kertoneet rakkautensa kohteista. Rakkautta ovat saaneet osakseen kirjat, taulut, runot, ehkä joku ihminenkin.

Näitä juttuja lukiessani, mieleeni tulivat eri yhteyksissä näkemäni tai tapaamani vanhat naiset, todelliset vastuunkantajat. Heille minä osoittaisin rakkauttani. Vai mitä mieltä olette tällaisista asioista, eivätkö ne osoita suurta lähimmäisen rakkautta ja toisista huolta kantamista?

Joskus nuoruudessani minulla oli tapana käydä Seurasaaressa ottamassa aurinkoa ja uimassa. Uimarannan naisten puolella tuntui olevan selviä jakoja, mihin ihmiset pyyhkeensä ja eväänsä asettivat. Lähellä rantaa ja rannan aitaa majailivat lähes mustiksi paahtuneet iäkkäät naiset. Helposti huomasi, että he olivat tuttuja keskenään jo vuosien ajalta. Puheensorina kantautui helposti muidenkin korviin. Erityisesti minua sykähdytti ja herätti kunnioitusta se tapa, millä nämä naiset huolehtivat toisistaan. Kuulin, miten he kyselivät toisiltaan, ”onko kukaan nähnyt Tyyneä tai Maria, kun häntä ei ole näkynyt täällä pitkään aikaan? Onkohan hänelle tapahtunut jotakin? Kuka voisi mennä katsomaan?” Näin nämä vanhat naiset, ikuiset vastuunkantajat pitivät huolta omasta porukastaan ja sen hyvinvoinnista.

Tai miten tänä päivänä monissa eläkeläisryhmissä muodostetaan erilaisia soittorinkejä tai muita yhteydenottotapoja, jotta tiedetään, mitä kaverille kuuluu ja tarvitseeko hän apua. Kokemusteni mukaan aloitteen tekijöinä ja ringin pyörittäjänä toimivat useimmiten naiset. Tai, miten naiset jaksavat huolehtia omasta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan, ”jotta jaksan hoitaa sitä ukko-kultaani”, kuten monet naiset toteavat.

Tai, miten tuttua ovat puheet lastenlasten hoitoavusta. Tähän rinkiin kyllä miehetkin näyttävät hyppäävän, isovanhemmuus on kova juttu, trendikästä. Tai, miten – ainakin aikoinaan – talon naiset ”kasvattivat” paitsi omat myös vieraiden lapset. Tällainen vastuunkanto näyttää kuitenkin hiipuneen viimeisten vuosien aikana. Sen elvyttäminen ei olisi pahasta, kun katselee millaista menoa kaupungin puistoissa ja kaduilla nykyään tapahtuu. Mutta vastuunkantoa tällainen kasvatus on.

Vastuunkannosta ei kannata rakentaa sukupuolten välistä ristiriitaa. Vaikka olenkin korostetusti puhunut naisista sosiaalisen yhdessäolon ja toisista huolehtimisen vastuunkantajina, se ei merkitse, etteivätkö myös miehet ole vastuunkantajia. Naisten tekemä vastuunkannon työ ei ole miehiltä pois. Mutta sitä työtä pitää arvostaa ja tekijöitä rakastaa. Miehet ja naiset voisivat myös jakaa vastuunkannon kokemuksia keskenään ja saada siitä voimaa.

Näin ikääntymisen myötä huomaa, miten naisten ja miesten maailmat rupeavat lähestymään toisiaan. Ihmissuhteet, yhdessäolo, pienet yhteiset tekemiset rupeavat merkitsemään entistä enemmän. Sukupuolten välinen kilpailu ykköspaikasta menettää merkitystään. Lähimmäisistä huolta kantavia rakastetaan. Juhannuksena on hyvää aikaa pohdiskella näitä elämän peruskysymyksiä. On pitkät valoisat yöt ja on lämmintä. Hyvää kesän odotusta kaikille lukijoille, se näyttää lupaavalta.

Maija Anttila

kaupunginvaltuutettu

www.maijaanttila.net

Kommentit

Uusi Etsi

Kirjoita kommentti
Nimi:
S-posti:
Otsikko:
	Roskapostikoodi.

Powered by !JoomlaComment 3.26

3.26 Copyright (C) 2008 Compojoom.com / Copyright (C) 2007 Alain Georgette / Copyright (C) 2006 Frantisek Hliva. All rights reserved."