Irvokas näytelmä

Kallio lehden kesäkolumni 2017

Olemme eläneet politiikan alennustilan aikoja. Perussuomalaisten puoluekokouksen valinnat olivat ennakolta arvattavissa. Niiden junttaamiseksi oli varmasti tehty paljon työtä. Mutta kaikki tapahtui kuitenkin sääntöjen mukaan. Se, että puolueen säännöt mahdollistavat tällaisen tapahtuman niin helposti, on toinen asia. Mutta Timo Soini aikoinaan rehvasteli sillä, että ”antakaa kaikkien tulla luokseni”. Joten ”sitä saa, mitä tilaa”, mikä oli tämänkin puoluekokouksen tunnuslauseena, toteutui täysin.

Järjestö- ja puolue-elämässä tällainen junttatoiminta ei ole mitenkään harvinaista. Mutta aina yhtä pahalta ja kipeältä se tuntuu. Jussi Halla-ahon puheenjohtajuus ja koko johtoroikan valinnassa oli kuitenkin kitkerä sivumaku – valinnoilla haluttiin tietoisesti repiä alas Timo Soinin rakentaman puolueen politiikkaa ja siten nöyryyttää myös Soinia. Se tuntui ja tuntuu aina pahalta ja pitkään. Järjestötyössä ja politiikassa ihmiset ovat kuitenkin mukana koko sydämellään ja hyvää tarkoittaen. Valta voi kuitenkin pilata kyvyn aistia, mikä on oikeaa ja väärää.

Eli Perussuomalaisten johtajavalinnat olivat varmasti aika monen tiedossa jo etukäteen, myös maan hallituspuolueiden johtajien Sipilän ja Orpon. Siksi se näytelmä, mikä rakennettiin puoluejohdon valintojen jälkeen aina ns. hallituskriisistä sen laukeamiseen asti, oli irvokasta.

Totesin tänään (14.6) aamupäivällä keskustelussa erään ystäväni kanssa, että pääministeri Sipilä, ministeri Orpo ja Soini yhdessä rakensivat tämän näytelmän. Ehkä siinä oli mukana vielä joitakin muita luotettuja, mutta etukäteen se suunniteltiin. Ystäväni pyysi minua todistamaan väitteeni. Kerroin, että tarvitsi vain seurata näytelmän kulkua, missä Sipilällä oli heti kaikki askelmerkit valmiina aina Kultarantaan menoa ja matkan pyörtämistä myöten ja valtiosääntöasiantuntijan lausunto valmiina taskussa, miten hallituspuolueesta eronnut lohko, ei itsenäinen puolue, voidaan ottaa jatkamaan hallituspolitiikkaa samalla ohjelmalla ja samoilla henkilöillä.

Kun sitten seurasi Timo Soinin ja muiden eduskuntaryhmästä eronneiden persujen reaktioita, hymyjen leveyttä, tunne vain vahvistui. Hillotolppa säilyi ja oltiin taas mediassa ja vahvasti vallassa. Tämän illan A-studiossa toimittaja Jan Andersson yhdessä muiden politiikan toimittajien kanssa oli tehnyt samat johtopäätökset ja kysyivät ”kuka/ketkä kirjoittivat tämän näytelmän”.

Tässä näytelmässä on yksi hyvä ja kaksi suututtavaa asiaa. Hyvä asia, josta olen kepun ja kokoomuksen kanssa samaa mieltä, oli että puheenjohtaja Jussi Halla-ahon johtama Perussuomalaisten puolue ei voi olla yhteisessä hallituksessa. Sipilän ja Orpon perustelut kelpaavat, vaikka ne vaikuttivat hiukan hurskastelulta. Sen sijaan en voi hyväksyä kahden oppositiopuolueen Rkpn ja KDn nenästä vetämistä muka ”hallitusneuvotteluihin” osallistumiseksi. Miksi näitä puheenjohtajanaisia vedätettiin?

Toinen asia, mistä olen sydämistynyt, koskee jäljelle jääneiden Persujen käytöstä. Timo Soini on aina puhunut ”pienen ihmisen” puolella olemisesta. Nyt tässä ns. hallituskriisin ratkaisussa kaikki viisi Persu ministeriä saivat pitää hillotolppansa ja Audin takapenkin. Hinta oli kova. He ovat täydellisesti sidottuja Sipilän ja Orpon kovaan, köyhiä ja keskiluokkaa kurittavaan hallitusohjelmaan viimeistä piirtoa myöten. Nyt he tanssivat kepun ja kokoomuksen pillin mukaan. Se pieni toivo, mikä itselläni oli esim. sote/maakuntaratkaisussa, että perussuomalaiset olisivat kyenneet vaatimaan sote-palvelujen järjestämisen niin, ettei valinnan vapaus ja palvelujen tuottamistavat tuhoa julkista sektoria, eikä heikennä palveluihin pääsyä eikä lisää ihmisten maksurasitetta. Tämä toivo katosi. Perussuomalaiset ovat nyt kepun ja kokoomuksen sylikoiria. Minusta tämä poliittinen tilanne olisi edellyttänyt uudet vaalit tai sitten kunnolliset uudet hallitusneuvottelut.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kansalaiset antavat siihen luottamusvaltakirjan neljäksi vuodeksi. Se on vastuullinen tehtävä. En halua, että politiikkaa rapautetaan tällaisilla näytelmillä. Toivon, että Kallio lehden lukijat pohtivat näitä asioita laiturin nokassa tai tori kahveilla! Hyvää kesää Kallio lehden lukijoille!