Kaupunki tukee

Kyllä helsinkiläiset veronmaksajat tukevat kansalaistoimintaa, vaikka siitä toisin puhutaan. Kaupungin budjetissa on ”avustukset” kohtiin varattu satoja miljoonia euroja. Tosin kaikki avustuseurot eivät ole vapaan kansalaistoiminnan euroja. Mutta miten siitä summasta jaetaan eri sektoreilla avustuksia järjestöille, asukastaloille ym. tahoille, vaatii jo budjetin avaamista virkamiesten toimesta. Mutta esim. viime aikojen paljon puhetta aiheuttaneiden sosiaali- ja terveystoimen järjestöavustuksien summa on n. seitsemän miljoonaa euroa. Summasta saavat osansa ns. ydinpalveluiden – sosiaali- ja terveyspalvelut – tukemista ja kehittämistä tarvitsevat vapaaehtoisjärjestöt. Tämä ryhmä muodostaa suurimman hakijajoukon, mikä on aivan ymmärrettävää. Sitten on asukastoimintaa tukevat hankkeet. Tämä joukko onkin jo paljon kirjavampi. Näissä hankkeissa haetaan tukea tilojen vuokranmaksuun tai henkilöstön palkkaamiseen toiminnan ylläpitämiseksi.

3.sektorin palveluiden merkitys so-te palveluiden tukena on suuri ja asukasdemokratian edistäminen samoin. Mutta kaupungin tasolla ongelman muodostaa se, että eri lautakuntien on avustuksia myöntäessään vaikeata hahmottaa, miten oikeudenmukaisesti ja oikeaan osuvasti avustukset tosiasiassa jakautuvat. Monet asukasyhdistykset ja järjestöt hakevat samanaikaisesti avustuksia opetus, liikunta, kulttuuri, so-te alueelta jne. Tässä tarvitaan ehdottomasti pelisääntöjen kirkastamista ja yhteistä kaupunkitasoista koordinaatiota. On kuitenkin kyse useiden kymmenien miljoonien eurojen tukien jakamisesta.

Mielestäni tässä on kolme ydinasiaa – ensinnäkin kunkin sektorin omien palveluiden tukemiseen ja kehittämiseen tähtäävän kansalaistoiminnan avustaminen, sitten on asukastilojen saanti ja kolmanneksi asukasyhdistysten omien henkilöiden palkkaaminen. Ehkä helpoiten kyetään laatimaan kunkin sektorin omille palveluille tukea antavien palveluiden selkeät avustuskriteerit. Niitä on jo tehtykin, mutta ehkä kirkastaminen on aina paikallaan. Mutta sitten paljon vaikeammin, mutta ehdottomasti nopeita ratkaisuja vaativa työ on asukastilojen käyttöön saanti. Monet yhdistykset ja seurat ovat jo vuosia vaatineet kaupungilta tiloja käyttöönsä maksutta. Tämä on mielestäni täysin oikeutettua. Vapaa kansalaistoiminta tarvitsee tiloja. Tähän on luotava pelisäännöt. Antaako kaupunki omia tilojaan maksutta seurojen, yhdistysten ja muun kansalaistoiminnan käyttöön vai tukeeko se tilojen saantia vuokra-avustuksina? Aivan yksiselitteistä, kaikkia tarpeita kattavaa vastausta ei varmasti saada, mutta päätökset omien tilojen tai vuokra-avustusten käytöstä on saatava.

Kolmas asia, henkilöstön palkkakustannuksiin osallistuminen, vaatii jo kunnollisen keskustelun. Periaatteessa vapaa kansalaistoiminta on kaupunkilaisten omaehtoista toimintaa, heidän omista lähtökohdistaan, siihen ei kaupungin pitäisi sekaantua. Mielestäni tämä olisi selkein tapa. Kaupunki ei tue asukasyhdistysten omien henkilöiden palkkaamista. Mutta voi omilla henkilöresursseillaan olla auttamassa jonkun asukasyhdistyksen tai järjestön vapaaehtoistoiminnan alkua tai kehittämässä sitä jonkin aikaa. Tällaisia ns. resurssihenkilöitä kaupunki voi järjestää omin toimin muutamia kaikkien käyttöön. Tavoitteena pitää kuitenkin olla asukkaiden oma, itsenäinen ja kaupungista mahdollisimman paljon riippumaton toiminta.

Tällainen linjaus kaupungin oman henkilöstön ja kaupungin tuella palkattavien henkilöiden käytöstä pitää tehdä. Minusta on kohtuutonta, jos kaupunki edellyttää oman henkilökuntansa niukkuutta, mutta samanaikaisesti tukee avustuksin lisähenkilökunnan palkkaamista vähän samantapaisiin tehtäviin.