Kesän kuumin kysymys

Ei päivää ilman sotea tai maakuntahallintoa! Kun tapaan ihmisiä kaduilla tai muissa yhteyksissä, hämmästyn, ellei keskusteluun nouse päivän kuumin aihe ”tulevatko maakuntavaalit ja mitä varten, entä kaatuuko sote?”

Se osoittaa, että ihmiset ovat aidosti huolissaan omien, ensisijaisesti terveyspalvelujensa, mutta myös sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta. Myös oman kaupungin tulevaisuus puhututtaa. Miten meidän käy, jos pääkaupunki ja muut isot kunnat joutuvat nykyistä kovemmin kustantamaan huonosti valmistellun ja päätetyn soten ja maakuntahallinnon uudistuksen. Aivan ydinkysymyksiä. Lisäksi, mitä pitemmälle maakunta-soten lainsäädännön käsittelyt ovat edenneet, sen selvemmäksi on tullut, miten hataralla pohjalla koko aluehallinnon ja soten valmistelu on kaiken aikaa ollut. Viimeksi Talouselämälehdessä arvosteltiin tiukoin sanoin valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen talouslaskelmia soten kustannusvaikutuksista. Kritiikki on murskaava. Ohessa linkki juttuun kesälukemiseksi. https://www.talouselama.fi/uutiset/jos-uudistus-halutaan-tehda-niin-etta-kustannuksiakin-voidaan-arvioida-on-se-syyta-toteuttaa-aluksi-vain-muutamassa-maakunnassa-hetemaen-muistio-ei-keraa-kiitosta-arviointineuvostolta/e32c6470-9534-3260-abca-414c5de8abe1

Ajankohtaisin kysymys – tulevatko maakuntavaalit lokakuussa, näyttää entistä epätodennäköisemmältä. Lain valmistelut eduskunnassa ovat pahasti kesken ja aikataulut paukkuvat. Kunnissa kerätään kuitenkin kiireellä ehdokkaita vaaleja varten, koska maan hallitus ei ole antanut peruutuskäskyä, vaikka olisi jo pitänyt. Maakunta ja soten valmistelussa kansanvallan näkökulmat on jo ajat sitten siirretty syrjään. Hallitus on panostanut useita satoja miljoonia euroja maakuntavalmisteluihin, vaikka lainsäädäntöä ei ole olemassakaan. Maakunta- valmistelijat piirtelevät fläppitauluille erilaisia organisaatiomalleja ja yrittävät pohtia, millaisia päätöksentekoelimiä tarvitaan, jotta maakuntiin siirrettäväksi aiotut tehtävät tulisi hoidettua. Entä miten päätöksenteossa voitaisiin turvata kansalaisten näkemysten mukaan tulo. Touhu ei näytä uskottavalta.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että parasta tässä tilanteessa olisi pysäyttää koko maakunta-soten valmistelu. Näin laajan ja historiallisesti suuren kunta- ja palvelujärjestelmien uudistaminen edellyttää kahta asiaa. Ensinnäkin kunnollisen kansalaiskeskustelun – tarvitaanko ja millaista aluehallintoa nykyisen vahvan kunnallisen itsehallinnon sijasta? Miten hyvin se vastaisi tulevaisuuden yhdyskuntarakenteiden kehityksiin, missä kaupungistumisen vahva nousu ja merkitys koko ajan kasvaa? Mikä rooli maakunnilla olisi valtion ja kuntien välissä ja millaisia tehtäviä se voisi hoitaa? Entä, mitä taloudellista hyötyä koko uudistuksesta voisi olla? Tällaisen periaatteellisen ja perusteellisen keskustelun paikka on eduskuntavaalit. Siinä keskustelussa puolueet joutuisivat esittämään omat visionsa ja hankkimaan niille kansalaisten tuen. Siltä pohjalta tehtäisiin hallitusohjelma ja suunniteltaisiin asiantuntijuuteen ja osallisuuteen perustuva valmistelu ja lainsäädäntötyö. Eikä kuten nyt on käynyt. Yön pimeinä tunteina ja matkan varrella hallituskriiseillä uhaten on kiristetty erilaisia lehmänkauppoja. Se ei ole kansalaisdemokratiaa.

Toiseksi tarvitaan kunnollista keskustelua ja pohdintaa poikkeuksellisen suuren pienten kuntien lukumäärän supistamiseksi ja niiden palvelujen järjestämismahdollisuuksista. Ratkaisu siihen ei ole Sipilän hallituksen maakuntamalli, vaan mieluummin ns. Paras – hankkeen koipussista nosto. Muutamia vuosia sitten maan hallitus yritti kuntaremonttia ja sote palvelujen uudistamista ja onnistuikin, osittain. Mutta sitten hermo petti ja vedettiin piuhat kiinni. Nyt olisi kuntaremontin ja palvelujen kehittämisen aika. Kehittämistyötä on vireillä ennätyksellisen paljon, eikä sitä saisi pysäyttää huonosti valmistellun maakunta-soten takia.