Marokko

Lapsuuden muistot ja ajatukset vieraista ja oudoista maista liittyvät usein satuihin tai tarinoihin. ”Tuhannen ja yhden yön tarinat” olivat oman lapsuuteni mielikuvitusta rikastuttavia. Ne olivat unelmointia jostakin kaukaisesta, saavuttamattomasta tulevaisuudesta, missä kaikki olisi niin uutta ja outoa. ”Tuhannen ja yhden yön tarinoissa” kaukainen Marokko piirtyi lapsen mielessä miesten Fetsi päähineeseen, naisten päähuiveihin, kippurakärkisiin tohveleihin ja mystisiin tuoksuihin ja tarinoihin. Se oli sellaista maailma, mitä en lapsena kuvitellut koskaan näkeväni.

Nyt olen juuri palannut runsaan viikon kestävältä pohjois-Marokon taide, käsityö ja kulttuurimatkalta. Moni lapsuuden asia oli siellä edelleen totta. Mystiset tuoksut, ihmisten pukeutuminen, vanhan kaupungin/Medinan/ markkinoiden tavaratarjonta, näimme jopa eräässä paikassa miesten Fetsit.

Nyt tätä kaikkea katsoo aivan uudella tavalla. Silmä kohtaa paljon arabikulttuurin kauneutta, siniseksi maalattuja taloja, kauniita holvikatuja, värikkäitä asusteita, kaduilla näkyvää yhteiskunnan hyvinvointia, mikä on huomattavan erilaista kuin meillä, paljon niukempia tuloja, keskipalkka noin viisisataa euroa kuussa, hyvää ruokaa, vähemmän viiniä tai muuta alkoholia, mausteita ja kauniita astioita.

Matkamme päätarkoitus oli tutustua maan rikkaaseen kulttuuriin, käsityöperinteeseen, sen opetukseen, taiteeseen useissa eri museoissa ja kaupunkiarkkitehtuuriin, missä myös eurooppalaiset Art deco piirteet näkyvät.

Kiertomatka alkoi Casablancasta ja päättyi myös sinne. Sieltä matka jatkui lennolla Pariisiin ja edelleen kotiin. Kun sanoo ääneen sanan Casablanca, mieleen tulevat Humphrey Bogart ja Ingrid Bergman sumuisella sillalla sadetakeissaan elokuvassa Casablanca. Se oli monen oman sukupolveni naisen ja ehkä miehenkin nyyhkyleffa. Nyt Casablancasta jäi mieleen upea kaupunkikuva hienoine rakennuksineen ja ylväät palmujen reunustamat kadunvarret ja bulevardit sekä erinomainen matkan jäähyväisillallinen kauniissa art deco tyyppisessä ravintolassa hiukan keskustan ulkopuolella. Tähän kaupunkiin tekee mieli palata uudelleen.

Matkan järjestäjän taustalla olivat suomalais-arabialainen yhdistys ja sen puheenjohtaja Jarno Peltonen, jolla entisen työnsä takia on laajat kulttuurisuhteet eri puolille. Näin meillä oli mahdollisuus päästä myös moniin sellaisiin säätiöiden tai yksityisten omistajien ylläpitämiin taidehuviloihin, mihin todennäköisesti tavallinen turisti ei muuten pääse. Hienoja taidekokoelmia ja upeita rakennuksia. Käsityön, taiteen ja arkkitehtuurin opetukseen tutustuimme erilaisissa oppilaitoksissa, tapasimme myös oppilaita ja opiskelijoita. Vanha käsityöperinne elää hyvin ja sitä tunnuttiin opetettavan ilmeisen pilkun tarkasti edelleen. Raudan taontatyöt olivat todella hienoja, samoin nahka- ja puutyöt. Medinan toreilla Berberi matot ja muut käsityöt löysivät ostajansa meidänkin ryhmässä.

Suomalaiset matkustavat tänä päivänä paljon, paljon enemmän kuin lapsuuteni aikuissukupolvet. Jokainen pohtii matkansa tarkoituksen. Minusta on mielenkiintoista käydä kokemassa lapsuuden satujen ja tarinoiden maailmoja todeksi, tutustua eri maiden kulttuureihin ja ihmisiin, oppia ymmärtämään erilaisten ihmisten tapoja elää hyvää elämää erilaisissa kulttuureissa ja elinympäristöissä. Mielestäni se on tänä erilaisuuden sietämättömyyden aikana entistä tärkeämpää eikä sovi unohtaa uusien, mielenkiintoisten matkakumppaneiden tutustumismahdollisuutta.