Palveluasumisesta

Kallio-lehti 16.5.2012

Aktiiviset kaupunkilaiset ovat poliitikolle äärettömän tärkeitä. He ovat ikään kuin ylimääräisiä silmiä ja korvia kertomaan arjen ongelmista päätöksentekijöille. Minulla on ilo saada postia silloin tällöin juuri tällaiselta kaupunkilaiselta, pitkäaikaiselta ystävältäni. Viimeksi hän otti terävästi kantaa ikääntyvien ihmisten palveluasumisen tarpeeseen ja sen saatavuuteen Helsingissä.

Ajoitus osui hyvään saumaan, koska juuri viimevaltuustossa (9. 5.) kävimme asiasta pitkän keskustelun. Se liittyi erään valtuutetun tekemään aloitteeseen palveluasumista koskevan kilpailutuksen järjestämisessä. Sosiaalilautakunnan vastaus aloitteeseen antoi hyvän pohjan keskustelulle, koska se avasi lautakunnan tekemät palveluasumista koskevat linjaukset. Niistä syntyi vilkas ja tiukka keskustelu. Haluan, että tämä keskustelu otetaan huomioon, kun seuraava valtuusto tekee ikääntyvien ihmisten tarvitsemien palvelujen järjestämistä koskevat linjaukset.

Sosiaalilautakunta on linjannut, että kaupunki hoitaa ympärivuorokautista hoitoa ja palvelua tarvitsevat asumispalvelut itse. Asukkaat näihin palvelutaloihin valitaan ns. SAS pisteytyksen perusteella. Pisteytyksessä arvioidaan asukkaan jatkuva ja pitkäaikainen hoidon tarve ja sen pohjalta annetaan SAS pisteet.

Tätä pisteytystapaa ja sen vaativuutta on kritisoitu minulle usein. Omaiset kertovat, että SAS pisteet on viritetty niin korkealle, että vain todella huonokuntoiset pääsevät niiden perusteella ympärivuorokautisen hoidon piiriin. Tämä asia ansaitsee jatkossa kunnollisen selvityksen, kun uusi yhdistetty sosiaali- ja terveystoimen organisaatio rupeaa toimimaan. On kohtuutonta, että kotipalvelujen ja -hoidon varassa on liian huonokuntoisia ihmisiä, koska heidän ”SAS pisteensä eivät vielä riitä kaupungin palveluasumiseen”. Monet kaupunkilaiset kokevat, että ihmisiä jää lähes heitteille tai liian paljon uupuvien omaisten varaan. Kaikilla ei edes ole niitä!

 

 

Kaupunki ostaa myös ulkopuolelta tietyille erityisryhmille ympärivuorokautista palveluasumista. Näiden paikkojen kilpailuttamisen periaatteista käytiin valtuustossa pitkä keskustelu. Viranomaiset ovat määritelleet näille palveluyksiköille hyvinkin yksityiskohtaisia fyysistä tilaa koskevia ehtoja, jotka joskus tuntuvat ylimitoitetuilta, mutta niillä nyt mennään.

Palvelun tai hoidon laadusta on määräyksiä, mutta niiden valvonta tuntuu olevan huomattavasti fyysisten tilojen valvontaa heikompaa. Tähän kaupungin pitää jatkossa puuttua. Lisäksi palvelusopimuksen aika, 4 vuotta + 2 lisävuotta, tuntuu lyhyeltä, koska näistä paikoista on tullut ihmisten koteja. Ei ihmisten koteja tai läheisiksi tulleita hoitajia voida laittaa huutokauppaan joka neljäs vuosi. Asumisen ja hoidon jatkuvuus on osa ikä ihmisen arvokasta loppuelämää.

Tämä asia vaatii jatkossa arviointia, etenkin nyt kun hankintalakia ollaan uudistamassa. Se antaisi silloin mahdollisuudet palvelujen suoriin ostoihin hyviksi koetuilta yhteistyökumppaneilta, kuten kolmannelta sektorilta.Mutta erittäin suuri ongelma ja selvittelyn paikka on, miten ne ihmiset, jotka tarvitsevat tai haluavat palveluasumista ja mitä on kirjavasti yksityisen sektorin toimesta saatavilla, mutta mitä kaupunki ei tuota. Miten näissä tilanteissa kaupunki voisi auttaa ja tukea ikääntyviä ihmisiä saamaan palveluasumista ilman että he joutuvat markkinamiesten riiston kohteiksi.

Tätä huolta ajatellen tein jo pari vuotta sitten aloitteen, missä esitin, että palvelukeskuksiin tulisi palveluasumista koskevaa neuvontaa ja ohjausta. Ymmärtääkseni tällaisia palvelupisteitä on jo luotu ja tullaan luomaan. Mutta suurin ongelma on, miten saamme markkinoille sellaisia asumispalveluja, jotka ovat laadullisesti hyviä ja kohtuuhintaisia? Meillä on ollut paljon kolmannen sektorin ja erilaisten yhteisöjen ylläpitämiä palvelutaloja, mutta suuret kansainväliset pörssiyhtiöt ovat nielaisseet ne, yksi toisensa jälkeen. Tällä sektorilla on käynnissä todelliset riistomarkkinat.

Palveluasuminen tuntuu olevan monille pörssiyhtiöille suuri bisnes. Oli hyvä, että asuntoministeri Kiuru puuttui tähän asiaan osaltaan. Mutta kyllä kaupungin pitää myös pohtia, miten me saamme tähän kaupunkiin hyvätasoisia, luotettavien palvelutuottajien ylläpitämiä, kohtuuhintaisia palvelutaloja. Se on meidän poliitikkojen yksi tärkeimmistä lähiajan kysymyksistä.