Potilasturvallisuus

Siltasaari lehden kolumni 14.9.2019

Uusi Lastensairaala oli odotettu ja toivottu parannus lasten erikoissairaanhoitoon. Lastenklinikka ja Lastenlinna edustivat aikanaan parasta mahdollista hoitoympäristöä. Mutta jo vuosia sitten niiden toimintaedellytykset eivät enää taipuneet kaikkiin nykyajan moderneihin hoitomuotoihin. Lisäksi lasten vanhempien mahdollisuuksia olla lastensa tukena sairaalahoidossa ei näiden sairaaloiden rakennusvaiheissa otettu huomioon. Lastenklinikka oli ahdas sekä lasten että vanhempien kannalta ja vaati henkilökunnalta todellisia taikurintaitoja selviytyä kaikista yhä vaativimmista hoitomenetelmistä. Uutta Lastensairaalaa odotettiin.

Olen ollut päättämässä ja sen jälkeen seurannut uuden Lastensairaalan rakentumista Husin päättäjänä. Kun tämän hetkisessä rakentamisen tasossa on niin paljon toivomisen varaa, päättäjät korostivat sairaalan rakentamisen moitteettomuutta. Uusi Lastensairaala on rakennettu ns. Terve talo- periaatteella, missä pyrittiin kaikkia mahdollisia rakentamisvirheitä välttämään. Julkisuudessa ollut hoitohuoneen kattolevyn putoaminen oli seurausta huoltotoimista, missä levyn uudelleen kiinnitys ei ollut tapahtunut oikein.

Nykyajan erikoissairaanhoito on hyvin riippuvainen modernista teknologiasta. Ne luovat sekä uusia hoitomahdollisuuksia että uusia riskejä. Hoitokäytännöt vaativat usein korkeata insinööriosaamista korkeatasoisen sairaanhoidon ohella. Mutta ennen kaikkea potilasturvallisuus edellyttää turvattua sähkönsaantia. Sairaaloissa on monia varajärjestelmiä. Näiden varajärjestelmien tärkeydestä saatiin konkreettinen näyttö, kun toissakesän raju ukonilman salamointi iski isoon sähkönjakeluverkkoon ja pimensi Meilahden sairaalan monet toiminnot. Varajärjestelmät ja henkilökunnan hyvä ammattitaito ja jatkuva vaaratilanteisiin kouluttautuminen estivät potilasvahingot.

Erikoissairaanhoidossa tehdään vuosittain kymmeniä miljoonia vaativia hoitotoimenpiteitä potilasturvallisuutta ja hyvää hoitoa korostaen. Tämä on mahdollista vain hyvin koulutetun ja työhönsä erittäin vastuuntuntoisesti sitoutuneiden työntekijöiden ansiosta. Hoitovirheitä sattuu, mutta  erikoissairaanhoidon vaativuuden ja sen teknologisen tason huomioonottaen erittäin vähän. Ne tutkitaan ja niistä otetaan oppia. Ne ovat aina traagisia sekä potilaille, heidän omaisilleen että myös henkilökunnalle. Muistan miten eräs sairaanhoitaja ei selviytynyt tekemänsä inhimillisen erehdyksen johdosta syntyneen hoitovirheen synnyttämästä syyllisyydestä, vaan hän jätti koko alan. Hän oli vasta uransa alussa.

Siksi en pidä ollenkaan sankareina näitä MOT ja A studion ohjelmissa esiintyneitä nimettömiä työntekijöitä tai toimittajien skandaalin hakuista toimintatapaa. Potilasturvallisuuden ja hoitoluottamuksen horjuttaminen julkisuudessa on niin vakava asia, ettei sitä pidä mielestäni käsitellä skandaalinhakuisesti. Tämä asia selvitetään nyt Husissa perinpohjaisesti ja ryhdytään tarvittaviin korjaustoimiin.

Olen itsekin työskennellyt Meilahden sairaalan leikkausosastolla useita vuosia, kouluttanut alan opiskelijoita ja ollut edunvalvontajärjestö Tehyssä työssä kymmeniä vuosia. Olen aina korostanut, että hoitotyössä potilaat ovat niin täysin ammattilaisten osaamisen varassa, että potilasturvallisuuden ja luottamuksen ylläpitäminen ovat aivan ydinasioita. Hoitoon tarvittavista resursseista ja johtamisen tavoista pitää voida puhua. Niitä varten on olemassa omat menettelytavat ja niitä kehitetään jatkuvasti.

Näissä Ylen ohjelmissa minua harmitti eniten se, että toimittajat eivät olleet lainkaan vaivautuneet etsimään todellisia syitä henkilöstöresurssien puutteisiin. Nämä syyt ovat kunnissa, jotka edellyttävät hyvää hoitoa riittämättömillä määrärahoilla. Husin yksiköiden johtajat joutuvat niitä noudattamaan. Näistä asioista on puhuttu Husin valtuustoissa parin viimeisen vuoden aikana erittäin paljon. Itsekin olen tehnyt lukuisia ehdotuksia resurssien lisäämiseksi, mutta ehdotukset on hävitty äänestyksissä. Toimittajat olisivat voineet tutustua Husin valtuuston julkisiin päätösasiakirjoihin.