Selvityspyyntö oikeuskanslerille

Perustuslain 2 §:n mukaan ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” (Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate). Perustuslain 3 §:ssä säädetään lisäksi, että ”Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.”

 Näitä perustuslain keskeisiä säännöksiä ei nykyisissä sote- ja maakuntahankkeiden valmistelussa ole kunnioitettu, vaan on ryhdytty laaja-alaisiin toimeenpanotehtäviin eduskunta sivuuttaen. Tältä osin voidaan mainita muun ohella seuraavat seikat.

 

  1. Miten oikeusvaltioperiaatteeseen, vallitsevaan oikeuskäytäntöön ja hyvään hallintoon soveltuu, että sote – ja maakuntauudistuksen valmistelun yhteydessä eduskunnan päätösvaltaan kuuluvia varoja on käytetty ja sidottu lainsäädäntöä ennakoiden ja samalla on muodostettu eduskuntaa kuluvana ja myös tulevina vuosina rahoitusvastuuseen velvoittavia kerta- ja pysyväisluonteisia menoja?

 

  1. Missä määrin maan hallitus ja valmistelevat ministeriöt voivat valmistelun yhteydessä käyttää julkista valtaa ja harjoittaa julkista toimintaa sekä toimeenpanemaan sellaisia ratkaisuja, joiden tekemiseen ei ole lainsäädäntöpohjaa ja millä perustein tämän toiminnan rahoitukseen on mahdollista käyttää sellaista eduskunnan päätösvaltaan kuluvaa valtion rahoitusta, jota eduskunta ei ole käsitellyt sekä velvoittaa kuntia rahoittamaan lainsäädäntöä ennakoivaa toimintaa?

 

  1. Onko maan hallitus jättänyt huomioimatta Euroopan unionin jäsenvaltion velvoitteet ottaa huomioon omassa lainsäädännössään EU:n perussopimusten yhteismarkkinoiden toiminnalle asettamat vaatimukset?

 

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu on ollut käynnissä vuodesta 2015 lähtien. Valmistelun yhteydessä on ryhdytty lain hyväksyntää edellyttäviin toimiin kuten palkkamaan suurimittakaavaisesti toimeenpanevaa henkilöstöä. Näistä muodostuvat menot kuten palkkakustannukset aiheuttavat sitovia menoja, joiden rahoitukseen eduskunta ei ole osoittanut kohdennettuja määrärahoja, mutta jotka päätökset sitovat sekä nykyistä eduskuntaa että tulevia eduskuntia rahoitusvastuuseen menojen pysyvän luonteen vuoksi.

Maakuntien arvioiden mukaan esivalmistelun ja väliaikaishallinnon kustannukset ovat vuonna 2018 yhteensä 58 miljoonaa euroa ja ICT-kustannukset yhteensä 127 miljoonaa euroa. Kaikkiaan maakuntien kustannusarviot vuosille 2018-2019 ovat arviolta noin 551 miljoonaa euroa tähän mennessä käytettyjen satojen miljoonien lisäksi.

Menojen muodostus perustuu merkittäviltä osin oletukseen, jonka mukaan maakunta- ja soteuudistusta koskevat lait tultaisiin hyväksymään eduskunnassa. Myös kunnilta on edellytetty uudistuksen valmisteluun merkittävää panostusta.

Tässä yhteydessä on perusteltua tarkastella seuraavia kysymyksenasetteluja:

Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua tarkoin lakiin. Menojen muodostaminen on julkisen vallan käyttöä. Miten valmistelussa tapahtunut menojen muodostaminen suhteutuu eduskunnan budjettivallan käyttöön ja oikeusvaltioperiaatteeseen? Missä määrin hallitus on oikeutettu suurimittakaavaisten menojen muodostamiseen jo ennen eduskuntakäsittelyä. Mikäli toimivallan ylitys menojen muodostumisessa on tapahtunut, miten vastuu kohdistuu?

Oikeuskansleriviraston vastaukset edellä mainittuihin kysymyksiin ovat tarpeen, kun hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen varmistetaan maakunta- ja soteuudistuksessa sekä muussa lainsäädäntövalmistelussa.

Maakuntauudistuksen yhteydessä perustettavien valtakunnallisten yhtiöiden kohdalla on uudistusta toimeenpantu voimakkaasti ilman eduskunnan päätösperustaa. Edelleen voimassa ovat valtioneuvoston päätöksellä perustetut Maakuntien tilakeskus Oy – ja ICT-yhtiö. Ne on pääomitettu ja niille on myönnetty toimintatukea, valittu johto, työntekijät sekä hallitus. Pääomitus ja toimintatuen myöntäminen on tapahtunut ilman kilpailuoikeudellista selvitystä, vaikka kyseessä ovat hyvin merkittävät yhtiöt, joiden palveluja kaavailtujen maakuntien olisi toiminnassaan pakko käyttää estäen samalla aidon kilpailun näillä aloilla.

Uudessakin valinnanvapausesityksessä sote-keskukset ovat käytännössä yhtiön kaltaisia, vaikka perustuslakivaliokunta on nimenomaan linjannut, että riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen kannalta yhtiömalliin liittyy merkittävä ongelma. Kun julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään lakiluonnoksen mukaan liikelaitosmallilla, niin koko sote -sektori uhkaa muuttua liiketaloudelliseksi toiminnaksi, mitä perustuslakivaliokunta ei pitänyt hyväksyttävänä.

Oikeusoppineet ovat esittäneet arviota siitä, että lakiluonnoksen mukaisessa menettelyssä on riskejä EU:n valtiontukisäädöstöjen suhteen.

Valtion pääomasijoitukset ja toimintatuki palvelukeskusyhtiöille saattavat olla jo lähtökohtaisesti lainvastaisia, mikäli tukipäätösten yhteydessä ei ole riittävästi selvitetty mahdollisen valtiontuen olemassaoloa ja EU:n valtiontukimääräysten ja -säännösten soveltuvuutta.

Onkin kysyttävä, onko maan hallitus toiminut vastoin Suomea sitovaa EU-lainsäädäntöä myöntäessään pääoma- palkka -ja muuta toimintatukea palvelukeskuksille ja ottamassa sellaisen toiminnallisen ja taloudellisen riskin, jonka vaikutukset ulottuvat koko julkiseen talouteen ja myös myöhemmin valittaville eduskunnille?

Sekä laillisuusperiaate että oikeus hyvään hallintoon kuuluvat Suomessa keskeisiin oikeusvaltiota turvaaviin valtiosääntöoikeudellisiin normeihin.

 

Edellä oleviin kysymyksiin viitaten esitän, että tarvittavien vastausten valmistelun ajaksi sote – ja maakuntauudistuksen toimeenpanoluonteinen valmistelu keskeytetään välittömästi, kunnes lainsäädäntö on asianmukaisella tavalla eduskunnassa käsitelty. Vaihtoehtoisena menettelynä olisi se, että toimeenpanoluonteinen valmistelu keskeytettäisiin, kunnes asiasta on annettu oikeudellisesti pitävä selonteko eduskunnalle

Helsinki 26.2.2018

 

Maija Anttila

0400 709 170

maija.anttila@kolumbus.fi

HUS valtuuston 1. varapuheenjohtaja

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja 2013 – 31.5.2017

sairaanhoidon opettaja