Sote kaatuu

Näyttää entistä todennäköisemmältä, että sote kaatuu. Uudistuksessa on niin paljon valuvikoja ja lisäselvityksiä vaativia asioita, ettei uudistuksen tielle lähtemistä voida ajatella.

Kun pääministeri Juha Sipilä hallituksensa alkutaipaleella julisti ensimmäiset maakunta-sote reforminsa (maku-sote) tavoitteet, kirjoitin, että vuoden 1865 jälkeinen suurin alan hallintouudistus edellyttäisi kyllä syvällisen kansalaiskeskustelun siitä, millaista uudistusta ylipäätänsä tarvitaan ja miten se tehtäisiin. Näin ei tehty. Nyt hallituksen maku-sote reformiehdotus muuttaa perustavan laatuisesti kuntien ja valtion välisiä suhteita, tuo mukanaan yhden uuden hallintotason, supistaa kuntien itsehallinnollista asemaa ja tehtäviä, muuttaa palveluiden tuotanto- ja rahoitusmallit ja vie demokraattisen päätöksenteon entistä kauemmaksi kansalaisista ja sisältää selkeitä demokratiavajeita. Kaikki nämä asiat ovat niin isoja, ettei niitä voida ilman kansalaiskeskustelua ja yhteistä hyväksyntää säätää laeiksi. Näin ei ole tehty ja tässä sitä ollaan.

Pala palalta kansalaisille on avautunut tuhansien sivujen maku-sote lakiehdotus. Sitä ovat auttaneet lukuisat asiantuntijoiden kriittiset puheenvuorot, joita media on ansiokkaasti referoinut ja avannut ymmärrettäviksi. Oman mausteensa on tuonut lakiasiantuntijoiden antama armoton kritiikki lain valmistelun heikosta tasosta. Lakeja on jouduttu korjailemaan useita kertoja.

Moni meistä pitkään mukana olleista on kaivannut entistä komitea laitosta. Komiteatyöskentelyn aikana käytiin laajaa kansalaiskeskustelua ja valmisteltiin huolella tarvittava lainsäädäntö. Siitä saatiin vielä kunnolliset lausunnot ja vasta sen jälkeen oli eduskunnan vuoro. Näin pitäisi tehdä edelleen isoissa tärkeissä asioissa.

Nyt pakitetaan. Onneksi tulevat eduskuntavaalit antavat mahdollisuuden käydä maku-sote keskustelun ja kysyä, millaisen uudistuksen tosiasiassa tarvitsemme? Toivon, että keskustelun kuluessa eri poliittiset ryhmät voisivat vastata ainakin seuraaviin kysymyksiin; tarvitsemmeko uuden aluehallintotason, maakunnan? Tanska ja Ruotsi ovat purkamassa ja muuttamassa aluetasoaan ja vahvistamassa kuntien roolia mm.sote palveluissa. Suomi menisi toiseen suuntaan.

Ruotsi, Tanska ja Norjakin ovat tehneet isot kuntaremontit ja vahvistaneet kuntien hartioita. Meillä ei ole tehty vastaavaa. Paras-laki parikymmentä vuotta sitten supisti kuntien määrää runsaalla sadalla, mutta edelleenkin manner Suomessa on noin 300 kuntaa, joista puolet on alle 6100 asukasta, valtaosa 1000 – 3000 asukkaan kuntia. Pienin kunta on 734 asukasta ja Helsinki 650 000 asukasta, pääkaupunkiseutu yhteensä noin 1 155 000 asukasta. Kun haetaan leveämpiä harteita, eikö olisi kunnollisen kuntaremontin aika?

On kysyttävä myös, haluammeko säilyttää vahvat itsehallinnolliset kunnat, joilla on ihmisiä lähellä olevien palveluiden, sote, opetus, kulttuuri jne. tehtävät ja sitä varten oma kuntaverotus. Vahvat kunnat on muiden pohjoismaiden suunta. Sitä kannattavat myös monet kaupungit meillä. Tämä maku-sote uudistus on tehty pienten ja hajallaan olevien kuntien näkökulmasta. Onko se tulevaisuutta? Ehdotuksessa kunnat menettävät budjettivallastaan runsaat puolet ja tulevat valtion toimista entistä riippuvaisemmiksi. Onko se tulevaisuuden, ketterien kuntien etu? Kunnallisten sote-palvelujen valinnan vapauden siirtymisestä monikansallisten sote-yritysten hoidettaviksi olemme saaneet esimakua ajankohtaisesta vanhushoiva keskustelussa. Sekin vaatii lisäselvityksiä ja pohjoismaisten kokemusten hyödyntämistä.

Hyvinvointivaltio vaatii päivityksensä, mutta se on tehtävä yhteisen keskustelun ja huolellisen valmistelun pohjalta. En sure maku-soten kaatumista. Mutta haluan kuitenkin korjata nykyisen sote järjestelmän pahimmat puutteet.