Toisiamme kunnioittaen

Siltasaari lehti 9.12.2017

Toisen ihmisen kunnioittaminen ja mielipiteen arvostaminen, vaikkei siitä olisikaan samaa mieltä, on ihmisarvon kunnioituksen ydintä. Pitää pyrkiä rakentamaan yhteisymmärrystä, ei vihollisuuksia, mieluummin koko maailmaan. Näitä periaatteita yritän noudattaa omassa elämässäni. Aina se ei onnistu. On tullut sanottua pahasti ja kostonhaluakin joskus, mutta myös anteeksipyyntöjä ja opiksi ottamista.

Politiikassa taistelu vallasta ja näkyvyydestä on joskus raakaa ja vastenmielistä. Eniten se sattuu, jos oma arvopohja yritetään kiistää tai osoittaa sellaiseksi, mitä et itse tunnista. Jotakin tällaista tapahtui viime valtuuston kokouksessa, kun käsiteltiin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ns. paperittomien tilanteen parantamista koskevan valtuustoaloitteen pohjalta tehtyä päätöstä. Olen huomannut, että turvapaikanhakijoiden tai kielteisen päätöksen saaneiden asemasta käytävä keskustelu on herkkä ja tunteita nostattava asia. Silloin asioiden valmistelun on oltava erityisen huolellista, jotta ihmiset voivat nähdä, miten päätökset vaikuttavat, jotta ei synny uusia vihapuheita tai vastakkainasettelua. Näin ei nyt ollut. Mutta se kiihko, millä toiset valtuutetut hyökkäsivät meitä muutamia kohtaan, jotka olisimme halunneet parempaa valmistelua ja kattavampaa pohdiskelua koko asiasta, se hämmästytti ja loukkasi.

Tällä hetkellä maailmassa tapahtuu monia sellaisia asioita, jotka herättävät turvattomuuden tunnetta. Kansainvälinen ja omankin maamme politiikka on muuttunut aiempaa epävarmemmaksi. On todennäköistä, että Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden virrat eivät pysähdy vielä vuosikausiin. Joku osa turvan hakijoista rantautuu edelleen myös meille. Kaikki eivät tule saamaan pysyvää oleskelulupaa, mutta he eivät halua lähteä pois, vaan jäävät tänne ns. paperittomina. Heidän asemansa on erittäin haavoittuva. On pohdittava, miten voisimme luoda sellaista turvapaikkapolitiikkaa, mikä olisi humaania ja hädänalaisessa asemassa olevien tilannetta ymmärtävää ja mikä on oma vastuumme yhteisen taakan kannossa. Mekin olemme saaneet apua hädässä.

Valtaosa paperittomista tulee todennäköisesti jäämään pääkaupunkiseudulle, joten on perusteltua, että Helsingissäkin asiaa pohditaan, vaikka valtiovallan pitää kantaa pääasiallinen vastuu asiasta. Tarvitaan yhteiset valtakunnalliset linjaukset. Aivan tarkkoja lukuja paperittomien määristä ei ole, luvut vaihtelevat tuhannesta pariin tuhanteen, ehkä muutamia satoja pääkaupunkiseudulla. Tärkeintä on, ettei paperittomien joukosta synny laittomia työmarkkinoita eikä tukala tilanne johda rikollisuuteen. Joissakin keskusteluissa on esitetty, että turvapaikkapolitiikkaa voitaisiin kehittää esimerkiksi niin, että jos turvapaikanhakija päätöstä odottaessaan on päässyt kotoutumisen alkuun, saanut työpaikan jne. ja sitten hän saakin kielteisen päätöksen, hänen tilanteensa voitaisiin tutkia uudelleen ja hän voisi saada oleskeluluvan. Tämä tarkoittaisi uudenlaista joustavuutta ja harkintaa mm. työlupien saannissa turvapaikkapäätöstä odottaessa. Kaikki tiedämme, että joutilaisuus ja tarpeettomuuden tunne ovat pahaksi jokaiselle.

Näistä laajoista kysymyksistä olin itse valmistautunut keskustelemaan, jotta Helsinki olisi voinut näyttää suuntaa valtiovallalle. Nyt sitä ei tapahtunut. Suomen itsenäisyyden sadan vuoden kunniaksi tällainen syvällinen keskustelu olisi ollut arvokas päätös tälle vuodelle. Mutta toivon keskustelun jatkuvan lukijoiden keskuudessa, kun hiljennymme vähitellen joulun viettoon. Toivotan kaikille Hyvää Joulua ja tulevaa vuotta 2018! Kiitoksia lukijayhteistyöstä.