Uusi ”sosteri”

Kallio-lehti 30.5.2012

Kaupungin kaksi isointa organisaatiota, sosiaali- ja terveystoimi lyödään yhteen lopullisesti ensi vuoden alussa. Yhdistymispäätöstä seuraava hallintomalli ja säännöt tulevat kesäkuun 6 päivän valtuustoon. Uudesta virastosta tulee kaupungin suurin, vaikka siitä erotetaankin nykyinen päivähoito omaksi virastoksi.

Uudelle organisaatiolle on aina laitettava uusia toiveita, vaikka se muokattaisiinkin vanhoista eväistä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen läheisyys ja toisiinsa nivoutuminen etenkin vanhusten hoidossa ja hoivassa ovat tärkeitä näkökulmia. Mutta kummallakin sektorilla on myös omia erityispiirteitä, joita ei saa hukata organisaatioita myllätessä. Esimerkiksi lastensuojelun ja terveysasemien työn kehittäminen vaativat oman osaamisensa ja se on tunnustettava. Uudesta virastosta ei saa tulla mitään ”mössöä”, missä ihmisiä siirrellään luukulta toiselta, koska kukaan ei tiedä mistään mitään.

Itse haluan uskoa ja kehittää tulevaa ”sosteria” niin, että se palvelisi ihmisiä entistä paremmin ja joustavammin. Kaksi asiaa ylitse muiden on omassa mielessäni. Toinen liittyy ikääntyvään Helsinkiin, missä on muutamien vuosien kuluttua entistä enemmän ikäihmisiä. Miten me turvaamme heidän hoitonsa ja hoivan tarpeensa. Toinen tärkeä asia liittyy terveysasemien nykyistä parempaan palveluun joka puolella kaupunkia.

Ikäihmisten Helsingissä on paljon omaishoitajia, joiden jaksamisesta ja hoivatuen tarpeesta on puhuttu paljon, mutta teot ovat vielä olleet riittämättömiä. Tähän asiaan pitää uuden viraston puuttua kaksin käsin. Omaisia ei saa uuvuttaa tai tappaa työllä. Raskasta omaishoitoa on helpotettava perheavulla tai erilaisilla päivähoidoilla. Omaistaan hoitava läheinen tarvitsee lepoa ja aikaa myös itselleen. Siihen on nyt järjestettävä mahdollisuudet. Omaishoidon tuesta pitäisi tehdä verotonta, kuten edellisen kauden kansanedustaja Jakob Söderman (sd) aloitteessaan on esittänyt. Kukahan kansanedustaja lähtisi ajamaan tätä omaishoidon verovapautta?

Ikäihmisten kotona asumisen tukea ja palveluita pitää parantaa. Se ei välttämättä tarvitse uusia työntekijöitä, mutta toiminta tarvitsee työprosessien kehittämistä ja asiakasnäkökulman huomioon ottamista. Ei ole mitään mieltä esim. siinä, että ikäihminen joutuu odottamaan koko päivän ruokapalvelua. Kotihoidonpalvelut tulevat olemaan Helsingin ikäihmisten palveluissa ja vanhusten huollossa keskeinen kulmakivi. Siksi niiden on vastattava asukkaiden tarpeisiin hyvin, nopeasti ja luotettavasti.

Tähän asiaan liittyy luontevasti myös palveluasumisen selkeyttäminen. Nyt palveluasumista tarjotaan hyvin kirjavasti. Ääripäinä voisi mainita vapaarahoitteisen, inva-mitoituksella tehdyn omistusasunnon ilman mitään palveluja ja toisena ääripäänä täyden palvelun paikan ja hinta sen mukainen. Minusta meidän, ikäihmisten pitää itse aktiivisesti kertoa, millaisen palveluasumisen muodon me haluamme ja paljonko olemme siitä valmiita maksamaan. Tällaisia keskusteluja pitäisi nyt järjestää vaikka palvelukeskuksissa ja kerätä siellä tietoa eteenpäin vietäväksi. Nyt vielä aika moni meistä asuu kotonaan, mutta mielessään miettii, ”entä sitten jos en enää pystykään asumaan omassa kodissani, eivätkä eläketulotkaan ole järin suuret, miten silloin järjestän vanhuuden asumisen ja riittävän hoivan?” Näitä tietoja tarvitaan nyt, jotta voimme suunnitella tulevaisuutta.

Poliitikot saavat melkein kaikista eniten palautetta terveysasemien palveluista, niiden palvelualttiudesta ja ihmisten kohtelusta asemilla. Osa tästä kritiikistä voidaan korjata hyvällä johtamisella, mikä tarkoittaa myös palvelukulttuurin uudistamista niin, että kenenkään ei tarvitse istua odottamassa vastaanottoa kuivin suin, jos on vettä tarjolla, muttei vesilaseja tai ”ei – kuulu mulle” Tässäkään asiassa ei tarvitse odottaa valtuuston päätöstä, vaan virasto ja esimiehet voivat lähteä liikkeelle välittömästi.