Valta vaihtui

Kallio-lehti 7.3.2012

Tänään (1.3.) olemme saaneet uuden presidentin, Sauli Niinistön. Kallion kasvatti, presidentti Tarja Halonen tuntui jättävän haikeana jäähyväiset yhteistyökumppaneilleen. Kahdentoista vuoden pesti valtakunnan ohjaimissa päättyi. Tarja Halonen palaa kotikulmilleen, muttei suinkaan keinuttelemaan ja menneitä muistelemaan. Osaavalla naisella on kysyntää tärkeissä tehtävissä maailmalla.

Olen ollut ylpeä siitä, että sain jatkaa Kallio-lehdessä Tarja Halosen kolumnipalstalla. Muistan, että aluksi se hiukan jännitti, millaista palautetta mahdollisesti saisin, koska lukijat olivat tottuneet Tarjan tapaan kirjoittaa. Osaisinko täyttää sen paikan? Mutta nyt vuosien kuluessa olen yrittänyt lunastaa paikkani kalliolaisten lukijoiden sydämissä.

Olen yrittänyt kirjoittaa pääsääntöisesti niistä ajankohtaisista asioista, mitä kaupungissa tapahtuu, jotta lukijat voisivat pysyä ajan tasalla meitä kaikkia koskettavista asioista. Aina silloin tällöin saan palautetta siitä, että ihmiset lukevat juttujani. Ja kiitoksiakin on tullut. Se tietysti ilahduttaa kovasti.

Nyt olen pohtinut aktiiviselta kaupunkilaiselta saamaani sähköpostia. Hän kertoi olevansa huolestunut siitä, miten huonosti nuoret tietävät oman kaupunkinsa johtamisesta. Vastikään toiselle kaudelle valitun ylipormestari Jussi Pajusen olemassaoloa ei tiedetty, puhumattakaan valtuutettujen nimistä tai tehtävistä. Samanaikaisesti kuitenkin mediassa ja yleisissä puheissa vaaditaan lähidemokratiaa ja osallistumisen lisäämistä. Mutta millaista osallistumisen mahdollisuutta ihmiset oikeastaan haluavat? Siitä pitäisi keskustella paljon enemmän.

Kaupunginhallitus asetti taannoin Demokratia – työryhmän, minkä tehtäväksi annettiin pohtia kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä heitä koskevissa asioissa. Edustuksellinen demokratia eli valtuutettujen valinta päätöksiä tekemään ei tunnu riittävän. Minä olen pohtinut, että jos luomme uusia osallistumisen organisaatioita, joilla ei ole varsinaisesti päätöksentekomahdollisuuksia eikä budjettivaltaa asioiden korjaamiseksi, se turhauttaa nopeasti. Silloin olemme tehneet Karhun palveluksen demokratialle. Mutta mikä voisi olla sellaista vaikuttavaa osallistumista, mikä ei vaatisi jatkuvaa ja aikaa vievää osallistumista, vaan jokainen voisi tulla keskustelemaan juuri niistä asioista, mitkä häntä askarruttavat.

Yritin muutamia vuosia sitten pystyttää eräänlaista kaupunginosa parlamenttia. Kutsuin lehti-ilmoituksella kalliolaisia keskustelemaan kanssani kaupunkiasioista alueen suht rauhalliseen kapakkaan. Muutamien yritysten jälkeen luovuin, koska se ei tuntunut kiinnostavan ihmisiä. Mutta olisikohan aika nyt muuttunut ja kiinnostus yhteisiin asioihin herännyt? Ihanteellisinta olisi, jos poliittisten päättäjien ja kaupunkilaisten välillä olisi luonteva ja pysyvä keskusteluyhteys. Katu- ja toriparlamentit ja sähköpostit ovat helppoja kohtaamispaikkoja. Mutta tarvittaisiin myös hiukan syvällisempiä keskusteluja varten jonkinlaisia aihekohtaisia työpajoja. Ehkä meidän Kalliossa asuvien valtuutettujen olisi aika koota voimat yhteen ja pystyttää jonkinlainen kaupunginosaparlamentti yhteiseksi kohtaamispaikaksemme!

Tällaista parlamenttikeskustelua tarvittaisiin esimerkiksi juuri sosiaali- ja terveystoimen yhdistämistä koskevissa pohdinnoissa ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä tai liitosta koskevissa kysymyksissä. Molemmat asiat ovat isoja tulevaisuusasioita. Kummassakin on kyse myös hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakautumisesta pitkässä juoksussa. Uskoisin, että keskustelu olisi antoisaa puolin ja toisin. Ehkä näiden keskustelujen myötä kaupunkilaisille selkeytyisi entistä paremmin ero kunnallisen ja valtakunnallisen päätöksenteon kesken. Eduskunnan läheisyys ja kansanedustaja-valtuutettujen rooli helposti hämmentää tätä päätöksenteon erilaisuutta. Siitäkin olisi hyvä puhua yhdessä.